Suomalainen metsä elokuussa
Ilma on pehmeä ja tuoksuu havupuille. Koivujen lehdet kuiskaavat tuulessa, ja sammal peittää vanhat kivet kuin vihreä sametti. Mustikat ovat kypsiä – metsän pohja on täynnä pieniä sinisiä helmiä.
Kaukana kuuluu käen vaimea kukunta. Täällä hiljaisuus on niin syvää, että voit kuulla oman sydämesi lyönnit. Jokainen askel pehmeällä polulla tuntuu kuin vanhan ystävän tervehdykseltä. Elokuun metsä ei kiirehdi – se hengittää rauhallisesti ja odottaa syksyn kultaisia värejä.